kättely ja kumarrus

Hieman erilainen blogi kuin mitä olen aiemmin pitänyt. Siinä missä toinen keskittyi matkoihini niin tämä on pyhitetty vain ja ainoastaan rakkaalle harrastukselleni eli japanilaisten draamasarjojen kyttäämiselle. Kaikki alkoi siitä kun japanin opiskeluni alkuaikoina tajusin etten ymmärtänyt puhutusta japanista yhtään mitään. Niimpä erinäisten vaiheiden jälkeen löysin itseni katsomasta draamaa, josta olin vannonut pysyväni mahdollisimman kaukana. Huomasin kuitenkin että normaalista länsimaisesta tv-hömpästä poiketen tähän jäi koukkuun.

Japanilainen draama on aivan oma maailmansa. Meillä tv-sarjaan isketään poikkeuksetta täysin tavallisia henkilöhahmoja aivan yhdentekevään ympäristöön ja heitetään sekaan muutama näennäisesti dramaattinen tapahtumienkäänne. Olin aikanaan totaalikieltäytyjä tv:n katselusta. Kuitenkin nyt voin tyytyväisenä vuosien harrastuksen jälkeen todeta että j-drama on eloisaa, värikästä, viihdyttävää ja parhaimmillaan erittäin tunteita herättävää.

J-drama vilisee japanilaista kulttuuria ja jokapäiväistä elämää, niimpä se on hyvä tapa päästä sisään pienen japanologin arkeen. Huumori ja tarinankerronta tuovat raikkaan tuulosen tylsään arkeen. Monesti tarina imaisee sisäänsä parin ensimmäisen jakson aikana ja ennenkuin huomaatkaan tunnet ja elät mukana jokaisen reilusti omanlaisensa henkilöhahmon sielunelämässä. Se kaikki välittyy ruudulta aivan oikeasti. Voit valita tarinoita aivan joka maailmasta. Mainitse mitä vain, sinua kiinnostavasta aiheesta on tehty draamaa. Anime fanille löytyy näyteltyjä versioita. Uskokaa tai älkää, se on huikeaa kun oma lempihahmo alkaa elää silmiesi edessä aivan eritavoin kuin ennen. Musikaaleistakaan ei ole pulaa!

Japanilainen draama on kausiluontoista. Yhden sarjan voi katsoa hyvinkin nopeasti ja se pääsee taatusti tyydyttävään lopputulokseen. Kun on katsonut hieman enemmän draamaa tunnistaa helposti mielenkiintoiset näyttelijät, jotka aika ajoin tulevat vastaan uudelleen ja uudelleen. J-draamaa on arvosteltu näyttelysuoristusten laadusta, mutta laittaisin tämän mieluummin erinlaisen näyttelykulttuurin piikkiin. Jossain vaiheessa aloin näkemään näyttelyssä tiettyä luonnollisuutta, kaiketi juuri silloin kun aloin käsittää mistä ihmiset puhuvat. Kun kirjoitan sarjoista joita olen seurannut haluaisin muistuttaa että katson yleensä sarjat ilman käännöksiä oppimiseni tukemiseksi. Mikäli olen käsittänyt jotain väärin en halua siitä haukkuja vaan olisin kiitollinen jos toinen harrastaja antautuisi kehittävään keskusteluun kanssani ja korjaisi erehdykseni.

Monimutkaistan tehtävääni hieman ja lupaan kirjoitella sarjojen ja elokuvien lisäksi myös näyttelijöistä, joiden tekemisiä olen alkanut tässä muinoin arvostaa tai jotka muuten vain ovat pistäneet positiivisella tavalla silmään. Japanin kieli on kaunista ja olen kiitollinen siitä että minulla on niin paljon päteviä opettajia. ;) Japanilainen tv kerää kansakuntansa mielenkiintoisimmat ja erikoisimmat ihmiset kasaan meidän kaikkien iloksemme. Aasiassa taitaa olla kovin tavallista että nämä ihmiset ovat surutta luokiteltavissa epäinhimillisiksi monitaitureiksi, sillä he ovat näyttelyuransa lisäksi hyvin usein kunnostautuneet myös muusikoina, malleina, urheilijoina ja aivan yleisesti ottaen julkisuudenhenkilöinä.

Jos seuraat j-draamaa tiedät aivan taatusti mikä on in. Sarjat mainostavat aivan kaikkea mahdollista ja niihin on lisätty hetken kuumimmat listahitit, vaatteet, vempaimet, ynnämuut ilmiöt. Lisäksi jaksojen tai jopa koko sarjan teemat liittyvät olennaisesti japanilaiseen yhteiskuntaan ja sen polttaviin kysymyksiin. Niissä käsitellään filosofisia ja moraalisia kysymyksiä ja surutta tongitaan ihmisen luontoa ja elämisen vaiheita. Tietenkin juuri siksi siinä on helppo elää mukana ja todeta että olen tuntenut näin aiemminkin.

Tyytyväisenä voin julistaa blogin avatuksi! :3 Yksi hyvä tapa todeta viihtyneensä tarinan ääressä on se että oppii itkemään ja nauramaan yhtä aikaa. Kokemus joka herättää tunteita ja toistuu seuraavan päivän puheenaiheissasi on onnistunut tavoitteessaan. Minulle lisäarvoa tuo valtavasti se että kielitaitoni on kehittynyt sen tärkeän viimeisen askeleen kirjatietoudesta puhekieleksi. Ilman sitäkin voi todella nauttia tästä erilaisesta maailmasta, jolla ei ole rajoja.



Nim: Nana à la fenêtre, Nami, Harumi, Hal/rina
Ikä: 23
Harrastukset: tanssi, matkailu, valokuvaus, musiikki, urheilu, käännös
Yleiset: *pnish*, animyu, japaninkieli, j-rock, k-pop, j-dorama, anime
Sarjat: Oretachi wa tenshi da! NO ANGEL NO LUCK, Tokyo Ghost Trip, Jigoku Shoujo (hell girl), Brother Beat, Biyou Shounen Celebrity, Bloody Monday, Samurai High School, Dare yori mo mama wo aisu, Happy Boys, Tatta hitotsu no koi, Delicious Gakuin, Tenchijin...
Elokuvat: Ani to boku no fufugenka, Itsuka no kimi e - Zutto soba ni itehoshii, 2Steps!, Zatōichi, Akira Kurosawa's Dreams, Otokotachi no Yamato, Toricon!!! Triple Complex, Studio Ghiblin työt, Beatrock love, Shinjuku Kabukicho Hoikuen...
Näyttelijät: *pnish*, Hirata Yuuichirou, Konishi Hiroki, Yagami Ren, Gōmoto Naoya, Ookawa Genki, Baba Tooru ja ainakin sata muuta taitavaa 

0 Response to "kättely ja kumarrus"

Lähetä kommentti

Powered by Blogger